Espanjansiruetana, tappajaetana
Vieraslajiluokittelu Suomessa
Espanjansiruetana (Tapaajaetana – Arion vulgaris) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.
Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Yleiskuvaus
Espanjansiruetana on Etelä-Euroopasta lähtöisin oleva kulttuurisidonnainen vieraslaji, joka on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan ihmisen mukana tahattomasti. Espanjansiruetana on väritykseltään vaihteleva, kookas, täysikasvuisena noin 7–14 cm:n pituinen etana. Kaikkiruokainen laji on sopeutunut hyvin Suomen viileään ilmastoon.
Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto ja voi näin aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.
Muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että espanjansiruetana voi risteytyä muiden etanoiden kanssa aiheuttaen näin haittaa myös alkuperäisille lajeille. Lisäksi espanjansiruetanan erittämä lima voi sisältää bakteereita (mm. listeria), jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Ruotsin eläinlääketieteellisellä laitoksella (SVA) on todettu, että espanjansiruetana voi toimia väli-isäntänä ns. sydänmadolle (Angiostrongylus vasorum), joka on haitallinen koiraeläimille.
Tuntomerkit:
- Väri: Tappajaetana on yleensä väritykseltään tumman ruskeanpunainen, ja anturan väritys vaaleamman punainen. Värityksessä on kuitenkin eroja, ja on olemassa sekä mustia että punaisia metsäetanoita, joihin tappajaetanat on helppo sekoittaa.
- Määrä: Jos samassa paikossa on useampi yksilö/etana, on todennäköistä, että kyse on tappajaetanasta. Jos etanoita on vain muutama, kyse voi kuitenkin olla myös siitä, että etana ei vielä ole ehtinyt pesiytymään kunnolla. Jos tappajaetana on vasta juuri levittäytynyt alueelle, mahdollisuuden niiden poistamiselle on suurin. Ei siis kannata odottaa ja katsoa.
- Lima: Tappajaetanat erittävät huomattavasti muita metsäetanoita enemmän limaa. Lisäksi lima on tahmeampaa ja sitä on vaikeampi saada pois kuin muiden etanoiden limaa. Se johtuu siitä, että lima imee vettä.
- Koko: Tappajaetana on yleensä muita etanoita suurempi. Jos etanan pituus on yli 7 cm, on syytä olettaa, että kyseessä on tappajaetana.
- Hengitysaukko: Jos hengitysaukko on kilven etuosassa takaosan sijaan, on todennäköistä, että kyseessä on tappajaetana.
HUOM! Älä sekoita tappajaetanaa kotimaisiin etanalajeihin.
Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa suurikokoiseen, usein lähes mustaan tai mustan ja valkean viiruiseen, joskus harmaaseen ukkoetanaan (Limax cinereoniger), jonka jalan alapinnan reunat ovat jyrkkärajaisen mustat ja keskiosa valkea. Ukkoetana kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Kummankin lajin suuren värivaihtelun vuoksi lajien erottaminen voi olla hankalaa. Lajit voi kuitenkin erottaa hengitysaukon sijainnin perusteella. Ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee vähän kauempana päästä kuin espanjansiruetanalla, ukkoetanalla se on kilven puolivälin takapuolella. Lisäksi ukkoetanalla on selässään pitkittäinen harjanne, joka päättyy häntäpäässä terävään kärkeen. Harjanne puuttuu siruetanoilta, joiden selkäpuoli on tasaisen kupera. Ukkoetana ei esiinny koskaan joukoittain, vaan yleensä yksittäin.
Nuoret oranssinruskeat, tumman kylkiraidan omaavat espanjansiruetanat saattavat muistuttaa Suomen yleisintä etanalajia metsäetanaa (Arion fuscus). Metsäetana jää suurimmillaankin noin 7 cm pituiseksi ja sen erittämä lima on oranssia. Metsäetanoiden pääelinympäristö on metsä, tosin niitäkin elää pihoilla ja puistoissa, mutta yksittäin, ei joukoittain kuten espanjansiruetana.
Tappajaetanan torjuntakeinot
Espanjansiruetanat kannustetaan poistamaan tavattaessa pihoilla, puutarhoissa ja julkisilla alueilla sekä järjestämään torjuntatalkoita.
Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä voidaan levittää kalkkia tai tuhkaa suojeltavien kasvien ympärille. Muista, että tuhkaa ja kalkkia on mahdollisesti levitettävä uudelleen sateisen päivän jälkeen jolloin tapaajaetanat ovat aktiivisempia.
Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla noin 20–30 munaa ja jatkaa munintaansa pitkin kesää ja syksyä juuri kosteiden kausien aikaan. Sukukypsät etanat olisi siis syytä tuhota heti keväällä ja aina ennen munintaa. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan vaikkapa kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät. Infektioriskin (listeria, E.coli) vuoksi etanoita käsiteltäessä on syytä käyttää kertakäyttökäsineitä.
Tehokkaita lopetustapoja ovat etanan pään leikkaaminen sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki tai etanan pään murskaaminen kovalla alustalla.
Espanjansiruetanan torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin, joista laji leviää helposti ympäristöön. On tärkeää estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.
Lisätietoa linkistä https://laji.fi/taxon/MX.52801/invasive
Lähteet:
Laji.fi lajikuvaukset
https://stick.fi/blogi/tappajaetanat/(25.07.2023)